Vuonna 1741 luonnontutkija Georg Wilhem Steller seilaa Beringin retkikunnan mukana tutkimusretkelle, jonka tarkoituksena on etsiä meritie Aasiasta Amerikkaan. Amerikan mannerta he eivät saavuta, mutta löytävät jotain muuta: tarujen merenneidon, jättimäisen merilehmän.Noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin ihmisiä varomaton ja houkuttelevan makuinen Stellerin merilehmä on jo metsästetty sukupuuttoon.
1861 Venäjän Alaskan suomalainen kuvernööri lähettää Helsinkiin harvinaisen, kokonaisena säilyneen merilehmän luurangon. Merilehmän luurangon ympärille kietoutuu ihmiskohtaloita, tavoitteita ja unelmia, mutta se tuo mukanaan myös uuden, kauhistuttavan ymmärryksen lajien tuhosta ja ihmisen vaikutuksesta siihen.
Elolliset on joululahjakirja serkulta. Ensimmäinen ajatus kirja ennen sen toivomista oli onko kirja samankaltainen Anni Kytömäen kirjojen kanssa? Luonnon ja sen lajien katoamisen uhka ja useampi eri aikaan sijoittuva kertoja. Kirja oli kuitenkin ihan oma itsensä. Äärimmäisen kiehtova, älyllinen ja myös herättelevä. Paljon on maanpäältä lajeja hävinnyt aikojen saatossa ja paljon niitä tulee häviämään. Oli myös mielenkiintoista lukea lajien synnystä, solujen jakautumisesta, elollisten kehityksestä kulloinkin vallitsevia olosuhteita hyödyntäviksi.
Jos kirja alkaa vuodesta 1741 se luonnollisesti sisältää historiallista ajankuvaa. Historia on aina kiinnostanut minua, joten siinäkin mielessä Elolliset oli mieluisa. Ihmisten asenteet ja ajattelutapa menneinä vuosisatoina verrattuna nykypäivään. On kohtuutonta ajatella esivanhempien ajatelleen ja toimineen väärin. Ihmisten toiminta pitää suhteuttaa aikakauteen jota he ovat eläneet. Elämmekö tätä nykyä viisaammin? Sen voi jokainen itse määrittää. Varmaa on, että sadan tai kahden sadan vuoden päästä ihmiset pyörittelevät päätään 2020-luvun eläjien ratkaisuille.
