1850-luvun Hämeen sydänmailla Kuljukankaan torppaa asuttaa 17-vuotias Erik leskiäitinsä kanssa. Erik rakastuu vauraan talon samanikäiseen Briitta-tyttäreen, mutta torpparin poikaa ei ison talon isännäksi huolita-ei vaikka tämä olisikin opiskellut Kappalaisen siipien suojassa ja olisi tiedonjanoinen sekä teollistuvan maailman kehityksestä kiinnostunut. Suhteen paljastuttua Erik lähetetään opiskelemaan Suomen uuteen pääkaupunkiin Helsingforssiin. Erikin haaveena on maisterin arvo ja oma fabriikki. Mutta onnistuuko se Krimin sodan laineiden lyödessä Suomenlahden rannoille?
Sarastus aloittaa Virpi Hämeen-Anttilan uuden Synnyinmaa-romaanisarjan, joka sukeltaa Suomen vaiheisiin Venäjän vallan ajoista maan itsenäisyyden vuosiin.
Kaksikymmenluvulle sijoittuva Axel Björk-sarja on kuulunut lukulistalleni vuosia ja dekkarisarjan uusin tulokas taitaa olla Joulupukin reessä matkalla Savoon päin. Joten kun uuden sarjan aloitusromaani oli saatavilla sähköisesti tokihan minä tartuin tilaisuuteen.
Täytyy myöntää, että alku hieman tahmoi. Säikähdin jo onko Hämeen-Anttila menettänyt lumovoimansa siirtyessään 1850-luvulle? Mutta ei sentään! Kirja kohosi siivilleen ja lähes ahmin sen loppuun. Flunssan kourissa kirjasta hujahti tänään kaksi kolmannesta.
Pidin kirjailijan tavasta käyttää vanhahtavaa kieltä. Historialliseen romaaniin se sopii. Paljon taustatyötä kirja on vaatinut. Historiaa kun ei voi mielinmäärin hatusta tempaista.
Kirjaa lukiessa jäin miettimään miten paljon maailma on muuttunut. Sääty-yhteiskunta rajoitteineen kulkee yhtenä kirjan teemoista. Suutari pysyköön lestissään-ajattelu on yleistä eikä säätykiipijää välttämättä hyvällä katsota. Ja se sukutausta! Köyhäkin ylimys on parempi kuin rikas nousukas; onhan hänellä NIMI, jota nousukkaalla ei luonnollisestikaan ole.
Lukiessa leikittelin ajatuksella miten olisin itse pärjännyt kirjan maailmassa. Täytyy myöntää, että vaikeaa olisi elo tuolloin ollut. En usko, että minusta olisi ollut alistumaan vain toisen sukutaustan tai aseman vuoksi 😉
