Nelli lupautuu kesälomallaan Rantakylään hoitamaan Pauli-enonsa kanoja, Sepi-kissaa ja vanhaa Virkku-hevosta enon sairaalareissun ajaksi.
Kesän aikana tutuiksi tulevat Nellille sydänmentykytyksiä aiheuttava naapurin hevostallin vilkkusilmäinen omistaja Matias kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja huoltohallin väki: kahvilan omistaja Valma, hänen poikansa mörököllimäinen jurottaja Terho ja apumies Leevi, josta kehkeytyy kesän mittaan varsinainen kultakurkku. Hellekesän aikaan Nelli löytää työpaikan Rantakylässä oloajakseen ja tutustuu kyläläisiin- heille hän onkin kuin vanha tuttu- onhan hän Kana-Tiaisen sukulaistyttö.
Kesä tuo mukanaan niin ilonaiheita ja onnenhetkiä kuin myös pettymyksen kyyneleitä ja sydänsuruja.
Anu Joenpolven Rantakylä-sarja on leppoisaa kesälukemista. Maalaismaisemia ja hieman stereotyyppisiä kyläläisiä, lempeä ja tottakai myös pieniä väärinkäsityksiä ennen lopullista onnea. Kirjoja, joista tulee hyvä olo!
Kirjailija asuu itsekin maalla, joten hänellä on kosketuspintaa miljööseen josta kirjoittaa. Ehkä siitä syystä hän suhtautuu kirjojensa uteliaaseen maalaisväkeen hellällä huumorilla. Toisten asiat kyllä tiedetään vähintäänkin yhtä hyvin kuin omat ja uudelle tulijalle myös auliisti tärkeitä taustatietoja jaellaan. Toisaalta, apua on aina saatavilla. Vähintäänkin joku tuntee jonkun, joka osaa ja pystyy auttamaan.
Täytyy myöntää, että kirjan keveydestä ja huumorista huolimatta kirjan loppu aiheutti "paikallisen sadekuuron" 🥲 yhtenä syynä tähän oli, että hitaasti lämpiävässä, hiljaisessa Terhossa oli häivähdys Maajussia.
