1850-luvun Hämeen sydänmailla Kuljukankaan torppaa asuttaa 17-vuotias Erik leskiäitinsä kanssa. Erik rakastuu vauraan talon samanikäiseen Briitta-tyttäreen, mutta torpparin poikaa ei ison talon isännäksi huolita-ei vaikka tämä olisikin opiskellut Kappalaisen siipien suojassa ja olisi tiedonjanoinen sekä teollistuvan maailman kehityksestä kiinnostunut. Suhteen paljastuttua Erik lähetetään opiskelemaan Suomen uuteen pääkaupunkiin Helsingforssiin. Erikin haaveena on maisterin arvo ja oma fabriikki. Mutta onnistuuko se Krimin sodan laineiden lyödessä Suomenlahden rannoille?
Sarastus aloittaa Virpi Hämeen-Anttilan uuden Synnyinmaa-romaanisarjan, joka sukeltaa Suomen vaiheisiin Venäjän vallan ajoista maan itsenäisyyden vuosiin.
Kaksikymmenluvulle sijoittuva Axel Björk-sarja on kuulunut lukulistalleni vuosia ja dekkarisarjan uusin tulokas taitaa olla Joulupukin reessä matkalla Savoon päin. Joten kun uuden sarjan aloitusromaani oli saatavilla sähköisesti tokihan minä tartuin tilaisuuteen.
Täytyy myöntää, että alku hieman tahmoi. Säikähdin jo onko Hämeen-Anttila menettänyt lumovoimansa siirtyessään 1850-luvulle? Mutta ei sentään! Kirja kohosi siivilleen ja lähes ahmin sen loppuun. Flunssan kourissa kirjasta hujahti tänään kaksi kolmannesta.
Pidin kirjailijan tavasta käyttää vanhahtavaa kieltä. Historialliseen romaaniin se sopii. Paljon taustatyötä kirja on vaatinut. Historiaa kun ei voi mielinmäärin hatusta tempaista.
Kirjaa lukiessa jäin miettimään miten paljon maailma on muuttunut. Sääty-yhteiskunta rajoitteineen kulkee yhtenä kirjan teemoista. Suutari pysyköön lestissään-ajattelu on yleistä eikä säätykiipijää välttämättä hyvällä katsota. Ja se sukutausta! Köyhäkin ylimys on parempi kuin rikas nousukas; onhan hänellä NIMI, jota nousukkaalla ei luonnollisestikaan ole.
Lukiessa leikittelin ajatuksella miten olisin itse pärjännyt kirjan maailmassa. Täytyy myöntää, että vaikeaa olisi elo tuolloin ollut. En usko, että minusta olisi ollut alistumaan vain toisen sukutaustan tai aseman vuoksi 😉
En ole vielä tähän mennessä lukenut yhtään Virpi Hämeen-Anttilan kirjaa - "joskus sitten" 😄 Lukemattomien listalla on ennestään Railo; katsomatta en osaa sanoa, miten se on sinne päätynyt, syy siihen kyllä on.
VastaaPoistaKuvauksesi perusteella tämäkin sinne päätyy ja eiköhän ainakin jompikumpi ensi vuoden puolella tule luettua.
Kieli; suomen kielestä, murteista, miten kielemme on muuttunut ja miten sitä käytetään - siitä olen pitänyt aina (vaikkei opettajat sitä huomannetkaan...) ja viimeisten 5-6 vuoden aikana olen oppinut kielestä enemmän kuin koskaan uskoin oppivani. Olkoonkin, että oppi on tullut vieraan kielen opiskelun/opiskelijan kautta, mutta ilman suomen kielen osaamista ei ole voinut oppia vierasta kieltä 😉
Oma kiinnostavien kirjojen listani kasvaa koko ajan 😃 liityin talvella Facebookissa Kirjojen ystävät-ryhmään ja on lähes ahdistavaa miten paljon luettavia kirjoja maailmasta löytyy! Ryhmän ansiosta minusta on tullut ikävä, henkilökuntaa työllistävä kirjaston käyttäjä 😅 haluamani kirjat eivät yleensä löydy omasta kirjastosta vaan henkilökunta joutuu seutuvaraamaan ne muista Pohjois-Savon kirjastoista.
PoistaMinä myös työllistän meidän alueen 19 kirjastoa kirjoineni; pieni kunta, niin moni kirja pitää tilata ja uudemmat varata.
PoistaMutta hyvähän se on, että työllistetään, ei varmastikaan olla lainkaan ikäviä kirjaston käyttäjiä 😅
Mulla on se hyvä puoli, että voin katsoa, mistä kirjastosta haluamani kirja löytyisi ja kun kolme kirjastoa on yhtä lähellä (kaukana), voidaan lähteä hakemaan sitä mistä niistä tahansa ja käydä kaupassa samalla.
Mun Lukemattomien lista kasvaa muiden luetuista, kirjastojen Lukudiplomeista, kirjastojen ja lehtienkin lukuvinkeistä.