Sodan jälkeisessä Suomessa moni asia on rikki. Sodasta palanneet miehet ovat monin tavoin traumatisoituneita, eikä kotirintamallakaan elämä sodan aikana helppoa ole ollut.
Kirjan avainhenkilöitä ovat Kannaksen torjuntataistelujen aiheuttamaa traumaa kantava Juho, naapuritilan sotaleski Martta ja etelästä kyläkoulun opettajaksi tuleva Maria.
Kirja on tietokirjoja aiemmin kirjoittaneen pappina työskentelevän teologian tohtori Johannes Alarannan ensimmäinen kaunokirjallinen teos.
Viime kesänä oli setäni kanssa puhetta ortodoksi-pappi Metropoliitta Panteleimonin kirjoittamista dekkareista. Samassa yhteydessä setäni mainitsi myös heidän pappinsa kirjoittaneen romaanin. Enpä ollut Perniön kirjoittavasta papista kuullutkaan, mutta toki kiinnostuin asiasta. Kirja kuitenkin unohtui mielestä heti lomalaisten lähdettyä. Marraskuussa puhelin sitten soi. Setämies, joka soitti vahingossa etsiessään kännykästä minun numeroa kirjatilausta varten. "Kun kesällä oli siitä kirjasta puhetta, niin jos minä sen joululahjaksi ostan."
Ensimmäinen ajatus kirjasta oli, että kirkonmiehen kirjoittamaksi kirjaksi kielenkäyttö on aika ronskia 😃 Kirjan ensimmäinen kertojaääni on Juho. Sodan henkisesti vaurioittama mies,joka tuntee syvää katkeruutta vähän kaikkea kohtaan. Olo helpottuu vain raa'alla työllä. Kun rehkii itsensä metsätöissä päivän aikana ihan naatiksi, saa ehkä hetken rauhan.
Hyvin Alaranta on osannut henkilöidensä nahkoihin hypätä. Tavoittaa Juhon katkeruuden ja herravihan, Marian hieman naiivin ja aavistuksen alaspäin katsovan idealismin ja Martan lannistuneen olemuksen. Jokaisen kertojaääni on omanlaisensa ja se Juhon kiroilukin vähenee kirjan edetessä. Johtuneeko kirjailijan teologitaustasta, mutta suurella ymmärryksellä hän henkilöihinsä suhtautuu. Niinpä realistisuudestaan huolimatta kirja ei ole synkkä ja kirjan viimeinen luku on tavattoman kaunis❣️
Sota-ajasta olen lukenut useammankin romaanin, mutta kovin montaa en muista lukeneeni Suomen jälleenrakennuksen vuosista. Martta ja Maria alkaa 40-luvun lopulta, jolloin ihmiset vielä keräilivät elämäänsä kasaan ja totuttelivat uuteen arkeen. Miten tästä eteenpäin, kun sota muutti niin monta asiaa?
Hyvän kirjan setä veljentytölleen osti! Kirja ei suurensuuri ole; vain 188 sivua. Nopeasti luettava siis. Silti kirja ainakin itsellä laajensi ymmärrystä siitä miten rikki ihmiset tuolloin olivatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti