Kirja alkaa seksuaalirikoksista tuomionsa kärsineen Tuula Lahti-Haapalan vankilasta vapautumisesta. Nainen kuitenkin kohtaa väkivaltaisen kuoleman muutama tunti vapautumisensa jälkeen. Koska Lahti-Haapalan uhrit ovat olleet tekojen aikaan esiteinejä, päätyy hänen surmansa lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rikosten osastolle, jota Maria Kallio johtaa. Onko nainen päätynyt uhriksi sattumalta vai onko murhaaja joku hänen uhreistaan? Miten kukaan ylipäätään edes olisi tiennyt vankilasta vapautumisesta?
Aiheensa takia kirja oli rankkaa luettavaa. Täytyy myöntää, että vaikken kirjan tapahtumista unta nähnytkään niin kirjan "likaisuuden" tuntu seurasi uniin parina yönä. Muutenkaan kirja ei mielestäni ollut aivan parasta Lehtolaista. Ei toki huonoinkaan. Sellainen "kirjaston kirja"-tasoa. Lukee kerran, mutta se siitä.
Loppuratkaisu tuntui aluksi epäuskottavalta suomessa tapahtuvaksi, mutta tarkemmin mietittynä ei sitä ehkä olekaan. Tämä maa ei enää ole viaton lintukoto ja "näkymätön" nuori voi kohdata mitä vain mikäli ei osaa puolustautua tai omaa turvaverkkoa.
Kirja sai kieltämättä pohtimaan nykyaikaa ja sitä miten koko maailma käytännössä on yhden hiiren klikkauksen päässä niin hyvässä kuin pahassakin. Jäin myös miettimään nykynuorten seksuaali-identiteetin kehittymistä. Miten muodostaa kuva oikeasta ja väärästä kun sopivilla hakusanoilla löytää niin hardcorea, S/M:ää kuin plastiiikkakirurgin muokkaamia ihmisvartaloitakin jotka ovat kaukana todellisuudesta ja siitä millaiseksi oma kroppa on kehittymässä.
