perjantai 6. huhtikuuta 2018

Leena Lehtolainen Viattomuuden loppu

Leena Lehtolaisen kirjoja olen lukenut varmaankin parikymmentä vuotta, joten hänen dekkariinsa tarttuminen on kuin tapaisi vanhan tuttavan ja Maria Kallio kuin naapuri jonka läsnäoloon on tottunut ja jolle huikkaa huomenen postilaatikolla tavatessa =) Tosin suhteemme on viime vuosina hieman jäänyt tauolle ja täytyy myöntää, että tämäkin kirja päätyi kotiini vahingossa. Unohdin peruuttaa kirjakerhon kuukaudenkirjapaketin.


Kirja alkaa seksuaalirikoksista tuomionsa kärsineen Tuula Lahti-Haapalan vankilasta vapautumisesta. Nainen kuitenkin kohtaa väkivaltaisen kuoleman muutama tunti vapautumisensa jälkeen. Koska Lahti-Haapalan uhrit ovat olleet tekojen aikaan esiteinejä, päätyy hänen surmansa lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rikosten osastolle, jota Maria Kallio johtaa. Onko nainen päätynyt uhriksi sattumalta vai onko murhaaja joku hänen uhreistaan? Miten kukaan ylipäätään edes olisi tiennyt vankilasta vapautumisesta?

Aiheensa takia kirja oli rankkaa luettavaa. Täytyy myöntää, että vaikken kirjan tapahtumista unta nähnytkään niin kirjan "likaisuuden" tuntu seurasi uniin parina yönä. Muutenkaan kirja ei mielestäni ollut aivan parasta Lehtolaista. Ei toki huonoinkaan. Sellainen "kirjaston kirja"-tasoa. Lukee kerran, mutta se siitä.

Loppuratkaisu tuntui aluksi epäuskottavalta suomessa tapahtuvaksi, mutta tarkemmin mietittynä ei sitä ehkä olekaan. Tämä maa ei enää ole viaton lintukoto ja "näkymätön" nuori voi kohdata mitä vain mikäli ei osaa puolustautua tai omaa turvaverkkoa.

Kirja sai kieltämättä pohtimaan nykyaikaa ja sitä miten koko maailma käytännössä on yhden hiiren  klikkauksen päässä niin hyvässä kuin pahassakin. Jäin myös miettimään nykynuorten seksuaali-identiteetin kehittymistä. Miten muodostaa kuva oikeasta ja väärästä kun sopivilla hakusanoilla löytää niin hardcorea, S/M:ää kuin plastiiikkakirurgin muokkaamia ihmisvartaloitakin jotka ovat kaukana todellisuudesta ja siitä millaiseksi oma kroppa on kehittymässä.

4 kommenttia:

  1. En ole koskaan lukenut yhtään Lehtolaista, dekkarit ei oikein ole "mun juttu".


    Tänään kävin hakemassa kirjastosta AM:lle yhden varaamani kirjan ja huomasin samalla, että yksi kesken jäänyt kirja, Eva Franzin Sininen huvila, oli hyllyssä. Se on dekkari-sarjan ensimmäinen osa ja vaikutti ihan hyvältä, mutta en voinut silloin sen kesken jäädessä jatkaa sen laina-aikaa, kun sillä oli varauksia :D
    Kokeillaan, josko nyt dekkarit saisi minustakin uuden lukijan... Ja ehkä joskus Lehtolainenkin.
    Maria Kalliota kyllä on tullut tv:stä katsottua joskus aikanaan, ei huono lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Lehtolainen kirjoittanut muutakin kuin dekkareita =) voit aloittaa niistä mikäli haluat häneen tutustua. Ehdoton suosikkini hänen kirjoistaan on Tappava säde. Se ei ole dekkari nimestään huolimatta.

      Poista
  2. Hyvä postaus, kerroit sen verran että kiinnostaa mutta et spoilannut yhtään. Liityn lukijakuntaasi, jos vaikka jotain välillä löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Sus' ❤ pitääkin poiketa vastavierailulla joku päivä. Vaikutat hyvältä tyypiltään mitä olen Pöllön blogin kommentteja lukenut =)
      Ps. Edes minä en ole niin tyhmä, että kerron kuka oli murhaaja, jos dekkarista bloggaan ;)

      Poista