Maggie Stiefvater Väristys-trilogia

H-pöllö kirjoitti omassa blogissaan ettei kirjaston lasten- ja nuortenosastolle ole ikärajaa =) Se on totta ja omatkin askeleeni suuntaavat kohti nuortenosastoa usein kirjastoreissulla. Varsinkin jos en ole löytänyt mitään mielenkiintoista aikuisten puolelta. Nykyisin nuorille on tarjolla paljon fantasiaa, joka kiehtoo  myös tällaista hieman varttuneempaa neitoa. Muutakin kuin verisiä taistoja ja luotaantyöntäviä örkkejä.

Pari viikkoa sitten kirjastossa silmiini osui kirjakolmikko, joka ei ulkonäöllisesti ollut kovinkaan vetoava, mutta takakansitekstit saivat kiinnostumaan.

Kyseessä oli Virginian maaseudulla asuvan Maggie Stiefvater:n Väristys-trilogia.

Kirjoista ensimmäinen alkaa metsästä, jonne susilauma on raahannut 11-vuotiaan Gracen. Sudet ovat aggressiivisia, mutta metsästä tulee  susi, joka estää muita repimästä tyttöä palasiksi. Vaikka susi murisee toisille, ei Grace pelkää vaan muistaa suden katseen ja kaipaa "omaa suttaan" pelastautumisensa jälkeen. Susi näyttäytyykin välillä metsän reunassa- mutta ei koskaan kesällä.

Kuusi vuotta myöhemmin sudet hyökkäävät nuoren pojan kimppuun aiheuttaen tämän kuoleman ja kaupunkiin hysterian, joka johtaa susijahtiin. Jahdin ollessa käynnissä Grace löytää perheensä kuistilta alastoman,vertavuotavan ampumahaavan saaneen nuoren miehen, Samin, jonka silmissä on jotain viiltävän tuttua... 

Pystyykö nuorten orastava suhde toimimaan, kun Sam ei voi paljastaa totuutta itsestään ja miten lauman käy koko ajan susivihamielisemmäksi käyvässä kaupungissa? Ja miten käy Gracen joka sai pureman lauman siepatessa hänet lapsena?  

Olen aina pitänyt susista. Jollain tasolla susi on voimaeläimeni- vapaa, voimakas ja laumaansa puolustava. Olisi ihanaa joskus nähdä vapaasti liikkuva susi. Hieman lähempää kuin se yksilö joka 90-luvulla hölkkäsi peltomme takalaidassa äitienpäivän iltana.

  Pidän myös rakkaustarinoista, joissa on traaginen pohjavire  ; ) ja toki myös myyttisistä olennoista.   Eihän trilogia toki mitään korkeakirjallisuutta ollut, mutta erittäin viihdyttävä lukukokemus ja täytyy myöntää, että kyllä jouduin muutaman kerran silmäkulmiani pyyhkäisemään. Tosin siihen ei nykyään paljoa vaadita. Mitä vanhemmaksi tulen, sen herkemmäksi olen käynyt. Sniip!

Oikeastaan ainoa mikä kirjoissa häiritsi oli vasemmalla kädellä tehty oikoluku! Kirjoitusvirheitä pilvin pimein ja kaiken huippuna alkuperäisen kirjan thursday oli käännetty tiistaiksi! Ainakin päättelisin niin, koska kirjassa kuitenkin puhutaan keskiviikon terapiasta, jonka jälkeisenä päivänä vanhemmat riitelevät aina silmittömästi. Eihän se silloin voi tiistai olla?! 

Mikko Kamula Iso härkä

Vuosi sitten sain (toiveesta) serkultani Mikko Kamulan esikoisteoksen Ikimetsien sydänmailla. Täytyy tunnustaa että en malttanut odottaa kirjaa niitä paria päivää mitä kirjan saamisen ja syntymäpäivänäni väliin jäi =) kirja tuli ahmittua parissa päivässä ja jäin odottamaan jatkoa.

Muutama  viikko sitten kirja palautui mieleeni uusien lahjakirjojen saapuessa luokseni. Milloinkahan se saisi jatkoa? Tiesin Kamulan kirjoittaneen esikoistaan useamman vuoden, mutta taustatyöhän on jo osittain valmiina. Ehkäpä... ja niinhän nettikirjakaupan sivuilla seikkailu tuotti kuin tuottikin tulosta! Jatkoa kirjasarjaan oli ilmestymässä viikolla 13 ❤ sehän on pääsiäisviikko!   Eli jos kirjan ennakkotilaa, niin se saapuu luokseni juuri pyhiksi!!! Ihanaa!

Torstaina se sitten oli hyppysissäni ❤

Kirja jatkaa edellisestä kirjasta tutun Rautaparran perheen tarinaa 1480-luvun etelä-Savossa. Kirjan tarina etenee perheen lasten Tenhon  (noin10-12v), Varpun  ("rippikouluiässä") ja Heiskan (16-18v) silmin katsottuna. 

Vaikka Suomi tuohon aikaan jo virallisesti olikin kristitty maa, uskoivat ihmiset varsinkin syrjäseuduilla edelleen niihin samoihin luonnonjumaliin ja myyttisiin hahmoihin mihin oli uskottu aikojen alusta saakka. Kirjaan onkin kirjoitettu mukaan niin maahisia, riihen ja kodin haltioita kuin Aliseen maailmaan menneitä kuolleita läheisiä. Kirja siis flirttailee fantasiakirjallisuuden suuntaan niinkuin edeltäjänsäkin, mutta ainakaan minua se ei haittaa. Päinvastoin! 

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta niinkuin myös kansanperinteestä, joten Kamulan kirjasarja on varsinainen herkkupala ❤ hieman jouduin himojani hillitsemään, että sain kirjan 603 sivua riittämään koko pääsiäiseksi =) eilen se sitten loppui ja loppuikin tavalla joka saa odottamaan malttamattomana seuraavaa osaa! Niin tiiviisti pääsiäistäni savolaisessa savupirtissä vietin, että hetken oli ihan pöllämystynyt ja tyhjä olo kirjan kansien painuttua kiinni. Naureskelinkin joku päivä Maajussille pyhinä vaivanneen päänsäryn johtuvan savupirtissä leijailevasta häkäkaasusta =)

Ja kirjan nimessäkin mainittu Iso härkä- se ei olekaan ihan mikä tahansa hyvin syönyt mullikka vaan myös Kalevalasta tuttu myyttinen jättiläinen.